Majoituksesta tehty yhteistyötä LevinSky-huvilan kanssa.
Palasimme syyskuun lopulla perhereissulta Leviltä. Kyseessä oli meidän perheellemme erityisen rakas matka monestakin syystä. Matkan aikaansaava tapahtuma on koskettanut meidän koko perhettämme ja tämä matka pohjoiseen oli tietynlainen päätepiste. Alkuvuodesta 2024 rakas isoäitini, meidän mummi, menehtyi muistisairauden uuvuttamana. Sairaus eteni lopulta hirvittävän nopeasti ja mieleeni on jäänyt joulun 2023 jälkeen yksi tapaamisemme, kun mummi ei enää tunnistanut meitä. Vein mukanani mummille kehystetyn kuvan perheestämme ja näytin kuvia hevosestani. Mummi on koko ikänsä ollut hevosnaisia ja kuvien kohdalla hän selkeästi muisti jotain ja silitteli kuvia. Mummin toiveena oli, että hänen tuhkansa viedään Lapin tuntureille. Mummi oli kova reissaamaan ja ehti elämässään käydä useammassa paikassa, mitä itse olen käynyt, vaikka vuosikymmeniä sitten ei ollut kovin tavallista reissata ympäri maapalloa. Lapin tunturit kuulostivat siten heti omaankin korvaan juuri oikealta paikalta viimeiseksi leposijaksi, ja jo silloin tiesin, että tästä tulee meidän perheellemme rakas ja ikimuistoinen matka.
Toinen asia, mikä teki tästä reissusta aivan erityisen rakkaan ja tärkeän, oli mahdollisuus yhdessäoloon perheen kanssa! On melkoisen harvinaista aikuisiällä päästä pidempään reissuun koko perheen kera, puhumattakaan, että matkaan lähtee myös täti ja hänen lapsensa perheensä kera. Se tarkoitti tietenkin samalla myös sitä, että majoitustilan tarvitsee olla tarpeeksi suuri, jotta sinne mahtuu 10 aikuista ja 4 lasta majoittumaan. Reissun päätarkoitus oli mummin tuhkien vieminen ja se tietenkin oli meille kaikille todella tunteellinen ja surua aiheuttava asia. Siitä huolimatta pyrimme ajattelemaan, että tästä tulee kaunis muisto, kun kokoamme perheemme yhteen ja matkaamme yhdessä toiseen päähän Suomea. Mummi on kerännyt meidät usein yhteisen pöydän ääreen, kun olemme viettäneet hänen kanssaan milloin joulua tai äitienpäivää. Nyt mummi hoiti perheensä vielä porukalla yhdessä pohjoiseen.
Tuhkan sijoittaminen vaatii maanomistajan luvan, eikä sitä voi sijoittaa mihin tahansa. Lupa myönnettiin toiveemme mukaisesti ja saimme selkeän sijainnin, mihin tuhkat tulee sirotella. Seuraavaksi aloimme suunnitella reissun ajankohtaa ja päädyimme syksyyn, jotta ehtisimme järjestellä kaiken ja olen itse aina haaveillut Lapin ruska-ajan näkemisestä. Seuraava haaste oli löytää majoitustilat, joihin koko porukkamme mahtuisi. Vietimme illan, jos toisenkin, googlettaen sopivia kohteita hyvällä sijainnilla. Lappi on täynnä kauniita huviloita, mutta siitä huolimatta oma hakuni päättyi aina vain uudestaan yhteen upeaan huvilaan nimeltä LevinSky.
LevinSky sijaitsee Utsuvaaran alueella Levitunturin kupeessa kerta kaikkiaan UPEISSA maisemissa. Se oli helposti pääteltävissä jo kuvista ja videoista, joita katselin huvilasta. Lisäksi sieltä löytyi kuusi makuuhuonetta, joista kahdessa oli jopa oma pieni kylpyhuone. Perhematkalla on hyvä varautua siihen, että jokaisella on joku oma paikka missä voi ladata akkuja, jos alkaa olla liian tiivis tunnelma. Huvilasta löytyi iso keittiö, oleskelutila ja ruokapöytä, johon koko porukkamme mahtuisi kerralla. Lisäksi siellä oli isot saunatilat, ulkoporeamme ja jopa laavu, jossa voisimme nautiskella maisemista ja paistaa makkarat! Alakerrassa oli myös oma olohuone ja kodinhoitohuone. Olimme koko porukka aivan myytyjä huvilalle jo ennen kuin olimme sitä edes livenä nähneet! Tänne me menemme!
Sitten mennään
Olin etukäteen hiukan jännittänyt, että kuinka matkamme sujuu, sillä ajomatka oli pitkä. Sen kerran, kun olin näin pohjoisessa, niin halusin hyödyntää tilaisuuden ja löytää pohjoisessa lapsettomuushoidoissa käyneen tarinan podcastiini. Löysinkin ihanan Jonna Sarajärven, joka itseasiassa ajoi haastatteluun Ivalosta saakka eli laskeutui vielä 3–4 h matkan ennen kuin oli Levillä. Minä kun luulin matkanneeni jo toiseen päähän Suomea. Haastattelun takia auto olikin tupaten täynnä, sillä matkassa oli tuhannen muun kassin ja nyssäkän lisäksi vielä nauhoitustarvikkeet. Halusin olla ensimmäisenä paikalla huvilalla, joten lopulta päädyimme siihen, että lähdimme edellisenä päivänä ajelemaan ja se oli tosi hyvä päätös. Ajoimme Rovaniemelle saakka ja varasin matkalla majoituksen Arctic Light-hotellista Rovaniemeltä. Hotelli oli todella kiva ja sen aamiainen oli yksi parhaimpia, joita olen koskaan syönyt! Suosittelen ehdottomasti tätä hotellia, jos kaipaat majoitusta matkan varrelle!
Matka menikin ihan kivuttomasti ja olin sitä turhaan jännittänyt. Ajelimme sähköautolla, jolla yhdellä latauksella pääsee noin 300 km kesäaikaan. Se riitti hyvin, sillä oli ihan mukava pysähtyä pari kertaa lataamaan sekä autoa että itseään matkan aikana. Rovaniemellä poikkesimme vielä Joulupukin luona ja se oli tosi kiva kokemus! Kävimme poroja moikkaamassa ja se olikin huikean hauskaa, sillä poroaitaukseen sai mennä sisälle ja rapsutella poroja ilman, että olisi täytynyt seistä aidan takana. Tämän jälkeen lapset oli sitä mieltä, että jokaista reissulla nähtyä poroa pitäisi päästä rapsuttamaan. Joulupukin luona oli myös paljon muuta nähtävää, monta kauppaa ja kiva leikkipuisto. Matka Rovaniemeltä Leville taittui helposti ja nopeasti.
LevinSky-huvila
Aloimme lähestyä huvilaa ja navigaattori ohjasi meidät ajelemaan Utsuvaaran mutkittelevia teitä ylöspäin. Mitä korkeammalle pääsimme, sitä vaikuttuneempia olimme! Sijainti oli mielettömän upea! Kun näimme huvilan, jossa tulisimme perheen kesken viettämään seuraavan viikon, olimme mykistyneitä. Huvila seisoi ryhdikkäänä upealla paikalla korkealla Utsuvaarassa, osoitekin oli paljon puhuva: Utsunkutsu 4. Avasin oven huvilaan ja olin mykistynyt. Upeat isot ikkunat paljastivat kauniin maiseman, jota saisimme ihailla koko viikon ajan! Maisema oli niin mykistävä, että oli vaikea nähdä mitään muuta. Isoista ikkunoista näkyi kauaksi ja maisemaa piirtyi upeat tunturit, rouheat kivikot, karut puut ja vaikka mitä muuta. Kun viimein sai nostettua rintaan loksahtaneen leuan takaisin paikoilleen, oli aika ihailla muuta huvilaa. Jos mahdollista, niin huvila näytti vielä paremmalta livenä, mitä kuvissa!
Oli hauska huomata, että sitä mukaa, kun seurueemme saapui, niin jokaisen leuka tipahti rintaan vuoron perään. Kaikki olivat aivan myytyjä upeista maisemista, joita huvilan valtavat ikkunat tarjoilivat. Puhumattakaan kaikesta, mitä sisältä löytyi! Valmistimme ensimmäisenä iltana tortillabuffetin ja sydämessä läikähti, kun istuimme pitkän pöydän ääressä koko perheen kera syömässä. Täällä me nyt olemme tärkeän tehtävän äärellä! Lisää reissukuulumisia luvassa seuraavassa postauksessa!
Rakkain terveisin,
Jaana