Puutarhatontun päiväkirjat

Olen koko lapsuuteni asunut maalla, jossa on iso tontti ja paljon hoidettavaa. Nurmikonleikkuuala on suuri ja sitä ei ihan tuosta noin vain leikata vaan siihen on hyvä varata useampi tunti. Marjapuskia oli pahimmillaan tai parhaimmillaan  ainakin kymmenen ja muistan istuneeni marjoja poimimassa tunnin, jos toisenkin, kuunnellen radiosta “vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä!”. Haravointi se vasta työmaa olikin ja usein kävikin niin, että ihan kaikkea ei ehditty haravoida ennen ensilumen laskeutumista.

Nuorena en mitenkään kokenut puutarhatöitä omakseni ja niitä tehtiin lähinnä siksi, että ne kuuluivat kotitöihin ja siten niihin piti kaikkien osallistua. Parikymppisenä pääsin töihin 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajaksi ja työtehtäviini kuului kesäaikaan Kihniön kunnan piha-alueiden kunnossapito. Sain palkata töihin useita nuoria ja koko kesän olin heidän mukanaan ohjaamassa ja hoitamassa piha-alueita. Silloin taisi jonkinlainen puutarhakärpänen puraista. Sen kesän jälkeen äiti sai minusta yhä useammin seuraa pihatöihin ihan vapaaehtoisesti.

Innostuin kukista ja puutarhan hoidosta niin, että Helsingissä asuessamme parvekkeemme muistuttivat enemmänkin kukkatarhaa kuin parveketta. Kun pääsin viikonlopuiksi Kihniöön, niin rakastin touhuta pihalla! Kerrankin haravoin niin paljon yhden viikonlopun aikana, että sain kylkeeni rasitusmurtuman! Se tosin vaati yli 20h haravointia 1,5vrk aikana. Lähti vähä lapasesta, kun oli niin kiva ihmetellä kättensä jälkeä. Perus minä.

Seitsemän vuotta asuimme Helsingissä ja vielä vajaa pari vuotta Seinäjoella kerrostaloissa. Ainoa tapa tyydyttää tätä puutarhahimoa oli laittaa parvekkeellä kesäkukkia ja talveksi kanervia. Vitsit, mikä työmaa oli raahata multasäkkejä edes takaisin hissillä ilman, että sotkee koko rappukäytävää. Tämä oli varmasti yksi iso syy siihen, että minulla oli aivan älytön talokuume koko ajan. Oikotie ja etuovi tuli tutuksi! Minulla oli kaikki mahdolliset hälytykset päällä kaikissa asuntomyyntipalveluissa ja kun oma tuleva kotimme tuli myyntiin, niin olin heti rakastunut!

 

Talo oli ihana! Maisemat täydelliset! Ihana aamuisin herätä ja katsella lakeuksia! Asuntoalue on lähellä keskustaa, mutta silti täysin omassa rauhassaan täydellisessä maalaismaisemassa. Tämä me halutaan! Kaupat tuli ja ostohetkellä pihamme näytti tältä:

 

Piha oli täysin tyhjä taulu, jossa ei ollut oikeastaan mitään valmiina. Joitain kasveja oli sielä täällä, mutta suurimmaksi osaksi nurkkia täytti rikkaruohot. Muutimme keskellä kesää, jolloin rikkaruohot olivat vallanneet koko tienoon. Karraa sielä ja karraa täällä. Sivussa vähän nokkosia ja voikukkia. Olin ihan peukalo keskellä kämmentä enkä oikein osannut tehdä muuta kuin laittaa kesäkukkia terassille. Ensimmäinen kesä meni hieman ihmetellessä uutta pihaa. Suurin osa energiasta sinä kesänä meni omien häiden suunnitteluun ja piha sai odottaa.

 

Miten ihanaa on kesällä iltaisin nyppiä rikkaruohoja kukkapenkistä! Miten ihanaa on ajaa auto oven eteen ja heittää multasäkit ja kukat suoraan maahan odottamaan istutusta. Miten ihanaa on, ettei tarvi raahata kaikkea hissillä! Rakastan asua omassa talossa. Asumme paritalossa, mutta fiilis on kuin omakotitalossa asuisi.

 

Seuraavana kesänä aloitimme hieman laittaa pihaa. Tuttumme kävi myös tekemässä meille suuntaa antavaa pihasuunnitelmaa. Purimme pois terassissa kiinni olleen puisen ränsistyneen istutuslaatikon ja asensimme siihen kiveyksen. Maalasimme ja siirsimme vanhan leikkimökin ja teimme vanhoista kivistä sille pohjan. Kaivoin satatuhatta karraa ylös ja lisäsimme kankaan ja kuorikatetta takapihan istutusalueelle. Siirtelin kasveja ympäri pihaa yrittäen löytää niille parempia paikkoja, jossa ne viihtyisi. Istutimme ojan reunalle valkokirjokanukoita. Hommat eteni hitaasti ja varmasti! Mies oli onnellinen, että talvi tuli vihdoin ja hän pääsi pois pihatöistä!

 

 

 

Vuoden 2020 kevät olikin ihan erilainen kuin ikinä ennen omana elinaikana. Korona tuli ja kaikki jäi kotiin! Miten ihana syy alkaa laittaa puutarhaa! Takapiha oli huutanut tekijäänsä ja en ollut siihen tyytyväinen. Punnitsimme vaihtoehtoja ja päädyimme kiveykseen. Tai minä päädyin ja mies suostui ehdotukseeni. Kiveysaluetta on vajaa 50 neliötä ja kiveyksien hinnat itse asennuttunakin pyörivät 20-30e neliöhinnoissa. Korona-aika ei välttämättä ollut kahdelle yrittäjälle paras mahdollinen tehdä isoja satsauksia, joten päädyimme betonilaattaan, joka oli huomattavasti halvempi. Itse asensin jokaisen kiven omin pikku kätösin kumivasaralla naputetellen.

 

          

 

Mieheni rakensi toiveeni mukaisesti kaksi muurikiviallasta. Istutimme uutta nurmikkoa ja mietin, että haluan vanhan asukkaan asentamien lekaharkkojen tilalle jotain muuta ojan ja nurmen rajalle. Muistin anoppini ehdottaneen siihen joskus luonnonkiviä ja siitä alkoikin hillitön kivien metsästys. Facebookin roskalavalta löytyi kivieriä yksi sieltä ja toinen täältä. Ei muuta kuin hakemaan. Mieheni yllätti minut kerran ja oli hakenut ison kasan kiviä, vitsit miten romanttinen ele! Vaimo oli onnesta soikeena.

Suurin osa pihastamme on tehty omia ideoita kuunnellen ja soveltaen. Aluksi tuntui, että ei osaa eikä uskalla tehdä mitään, mutta sitten ei auta kuin opetella. Onneksi lähipiiristä on löytynyt apua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun isäni on tehnyt kievyksien pohjia meille tai muuten auttanut hommissa alkuun! Omaa pihaahan tässä tehdään eikä mitään kaupungin puutarhaa. Jos joku menee huonosti, niin ei ole amerikan temppu purkaa ja tehdä uudestaan. Kasveja olen siirtänyt ainakin sata kertaa, jotta olen löytänyt niille hyvät paikat. Monet kasvit olen kiikuttanut puutarhaamme lapsuuden kotoa tai löytänyt roskalavalta ja saanut naapureilta. Toki jonkin verran on käytetty rahaa myös puutarhakauppaan. Onneksi mies ei taida tietää, että kuinka paljon 😉

 

Haluan kannustaa rohkeasti vain tekemään, harjoittelemaan ja opettelemaan. Ei kukaan ole seppä syntyessään ja oppia voi vain harjoittelemalla. Jos joku kasvi kuolee, niin sitten kuolee ja siinäpä on hyvä syy istuttaa joku uusi kasvi!

Tässä muutamia ennen ja jälkeen kuvia

Tämän hetkinen tilanne

Ps. Vinkki kaikille hortensioita rakastaville! Laitoin viime kesänä ruukkuun istuttamani Endless summer-hortensiat talveksi varastoon, joka oli juuri ja juuri plussan puolella. En leikannut vanhoja kukintoja alas vaan annoin niiden olla. Keväällä nostin ruukut päiväksi aurinkoon ja yöksi takaisin varastoon. Työ kannatti! Horteansiat kukkii upeasti, joskin vähän ehkä myöhässä, mutta kuitenkin!

Kiitos, kun luit tänne saakka! Jos haluat tietää kukkien nimiä tai mieleesi tuli muita kysymyksiä, niin kommentoi ihmeessä. Ja muutenkin olisi kiva kuulla, että mitä tykkäätte!

Aurinkoa päivääsi!

Jaana