Milleniaalit – Mikä nykyajan nuoria aikuisia vaivaa?

Mikä näitä nykyajan nuoria vaivaa? He eivät osaa olla paikallaan, eivät viihdy missään. Eivät ole lojaaleja eivätkä kunnioita auktoriteetteja. Heillä on koko ajan puhelin tai joku muu härpäke kädessä ja heitä on melkein mahdotonta johtaa. Miten käy maailman ja ihmisten, kun vanhempi sukupolvi jää pois työelämästä ja nämä laiskamadot ottavat kopin yhteiskunnan pyörittämisestä? Osaavatko he ryhdistäytyä vai karkaavatko he etsimään itseään vuodeksi Aasiaan heti, kun silmä välttää?

”Hyvät, pahat ja milleniaalit” oli aiheena tämän päivän Into Seinäjoen järjestämässä tilaisuudessa. Aihe osui ja upposi, koska minä itse kuulun henkilökohtaisesti tähän ”nuorisoon” eli niin sanottuihin milleniaaleihin. Puhumassa olivat Karoliina ja Atte Mellanen, jotka ovat tutkineet milleniaalien eli 1980–2000 syntyneiden johtamista ja ovat kirjoittaneet aiheesta myös kirjan. Heidän alkuslideihin oli napattu hyvin virke, joka kuvailee varmasti oman ikäpolveni ihmisiä hyvin: ”Tämä sukupolvi on parhaimmillaan työyhteisön valopilkku ja edistäjä, vaikka välillä toki sieppaa, kun heillä tulee yllättävä inspiraatio lähteä maailmanympärimatkalle.”

Itse en tietenkään pidä omaa sukupolveani laiskoina tai aikaansaamattomina, mutta mitä pidemmälle esityksessä mentiin, opin ymmärtämään, että miksi ehkä joku toinen voi ajatella näin. Toisaalta asioilla on aina kaksi puolta ja siihen palataan myöhemmin. Sukupolvi on ryhmä yksilöitä, jotka ovat suunnilleen saman ikäisiä ja samalta alueelta sekä jakavat saman ideologian, ongelmat ja asenteet. Milleniaalit ovat käsite 1980–2000 luvuilla syntyneille nuorille aikuisille ja he itseasiassa muodostavat jo nyt enemmistön työvoimasta. Vuonna 2010 heidän osuutensa työvoimasta oli 20 %, tänä vuonna jo puolet ja viiden vuoden päästä heidän (tai siis meidän) osuus on 75%.

Maailma muuttuu. Niin mekin. On hölmöä ajatella, että työelämä ei muuttuisi siinä mukana. Esityksessä oli kuvattuna hyvin menneen maailman ajatuksia vanhojen mainoksien avulla. Fairyn mainoksessa lapsi kysyy toiselta, että miksei sinun vanhempasi pese vaatteitasi Fairylla? En kovin äkkiä uskoisi, että Fairy tänä päivänä julkaisi moisen mainoksen tai olisi kovin ylpeä tuosta mainoksestaan tänä päivänä. Tai toinen mainos, jossa isä ja poika pelailevat samalla, kun äiti ja tytär hoitavat tiskit. Tai raskaana oleva nainen, joka polttaa tupakkaa. Jep, maailma muuttuu.

 

Sukupolvien käytöserot pohjautuvat pitkälti aikaisempiin kokemuksiin, oppeihin ja uskomuksiin. Milleniaalit ovat kasvaneet täysin erilaisessa maailmassa kuin aiemmat sukupolvet. Puhumattakaan siitä, että minkälaisessa maailmassa kasvavat seuraavat sukupolvet. Alla oleva kuva selittää hyvin ajatusten ja käytöksen eroavaisuuden syitä sukupolvien välillä.

Meille tulee ensin ärsyke, joka johtaa käyttäytymiseen. Väliin jää ajatuksemme ja oma tulkintamme. Se, että minkälaiseen käyttäytymiseen ja lopuksi tunteisiin ärsyke meidät johtaa, riippuu täysin omista ajatuksistamme, kokemuksistamme, historiastamme ja tapahtumista, joita meille on käynyt. Toisella ihmisellä nämä voivat olla täysin erilaisia kuin meillä. Varsinkin, kun puhutaan eri sukupolvista, jotka ovat kasvaneet täysin erilaisissa lähtökohdissa. Onko sitten suurikaan ihme, että tunteemme ja käsityksemme eroavat toisistaan? Usein erilaisissa ristiriitatilanteissa onkin kyse tulkintavirheistä. Me tulkitsemme tilanteita omien ajatustemme ja kokemustemme tuottaman mallin mukaan, kun taas jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset ja ajatukset.

Kun katsot yllä olevia kuvia, niin mitä näet? Tämä kysymys kysyttiin meiltä yleisöltä. Toiset näkivät naisen, toiset näkivät miehen, toiset näkivät seuraavassa kuvassa kissan, toiset emon ja kolmannessa halaukset äidin ja lapsen välillä, kun taas toiset näkivät intohimoisen kohtaamisen kahden aikuisen kesken. Kun saamme ääriviivat, niin mielemme täyttää aukot kyllä itse. Se miten aivomme ne täyttää, riippuu täysin omasta historiastamme, kokemuksistamme ja ajatuksistamme.

 

Milleniaalien sukupolvea ohjaavat neljä merkittävää kokemusta, jotka ovat erilaisia kuin aiempien sukupolvien kokemukset. Me olemme kasvaneet taloudellisesti huomattavasti turvatuimmissa olosuhteissa kuin vaikka muutama sukupolvi meitä vanhemmat ihmiset. Maslowin tarvehierarkian alimpien askeleiden tarpeet ovat meidän sukupolvella täytetty, joten ikäiseni etsivät enemmänkin itseään miellyttävää ja aidosti innostavaa työtä kuin mitä tahansa elantoa laskujen maksamiseen. Se näkyy lisääntyvänä työpaikkojen vaihtamisena ja oman polkunsa etsimisenä. Lisäksi meidän aikuistumisen aikana on tullut uudet teknologiat käyttöön sekä somen tuoma maailma. Olemme hyvin kärsimätöntä kansaa ja olemme tottuneet saaman kaiken heti nyt. Kaikkeen on olemassa applikaatio, kuten Tatu Mellanen puheessaan sanoi. Jos haluat katsoa leffan, ei tarvitse mennä Makuuniin, vaan voit katsoa sen Netflixstä. Jos haluat uudet kengät, sen kuin klikkkaat itsesi Zalandoon. Kirjoja ei tarvitse ostaa eikä lainata, kunhan lataa Storytellin tai BookBeatin. Itseasissa uuden puolisonkaan metsästämiseksi ei tarvitse poistua kotoa. Lataa vain tinder ja swaippaa oikealle!

 

Lisäksi milleniaaleja määrittelee somen tuomat paineet. Somessa julkaistaan elämän tähtihetkiä ja siten kuva omasta maailmasta saattaa olla vääristynyt. Ei joka päivä voi olla glittereitä ja filttereitä, mutta silti elämä pitää saada näyttämään siltä. Ainakin somessa. Toisaalta pysyvien ihmissuhteiden muodostaminen on hankalaa, koska olemme kaikkiin tuttaviimme kontaktissa somen kautta, mutta emme enää nykypäivänä näe vaivaa pitääksemme yllä oikeasti hyviä ja syvällisiä suhteita. Tiedämme kavereidemme tähtihetket, mutta mitä heille oikeasti kuuluu?

 

Lisäksi meitä on muokannut helikopterivanhemmuus ja paljon muuttunut koulumaailma. Meidän ei ole tarvinnut pelätä, että saammeko karttakepistä sormille, mikä on tietenkin hyvä asia. Samaan aikaan meitä on mahdollisesti suojeltu kaikilta pettymyksiltä ja vahingoilta, jolloin emme ole yhtä hyvin oppineet sietämään vaikeuksia ja olemaan kärsivällisiä. Tämä on tuonut meille ehkä hieman vinoutuneenkin ajatusmaailman siitä, ette emme voi olla tietämättömiä tai osaamattomia. Jos emme jotain tiedä, emme ainakaan saa näyttää sitä. Jos emme tiedä jotain, emme ainakaan kovin äkkiä kysy asiasta, vaan pyrimme ottamaan itse selvää tai millä tahansa muulla keinolla peittämään tietämättömyytemme muilta.

Meidän sukupolvemme ei elä enää ajatuksella: 40 vuotta töissä samalla työnantajalla, perhe, kesämökki ja kultakello. Tulevaisuus on epävarma, työpaikat vähenevät ja työnkuvat muuttuvat. Maailma, jossa me olemme kasvaneet ja aikuistuneet on muovannut meitä. Me viemme omat asenteemme mukanamme työelämään ja haasteeksi syntyy se, että miten työelämä näihin tilanteisiin vastaa?

Kolikolla on aina kaksi puolta. Ehkä me emme olekaan kärsimättömiä vaan olemme nopealiikkeisiä? Jos asiat ei heti toimi, tehdään toisella tavalla eikä jäädä nysväämään. Ehkä emme olekaan epälojaaleja vaan olemme kunnianhimoisia. Jos emme pääse etenemään haluamaamme tavoitteeseen suunnitelmalla A, onko järkeä jäädä paikoilleen? Eikö kannata silloin kulkea kohti tavoitteita ja valita suunnitelma B? Olemmeko me vaikeasti johdettavia? Ehkä, mutta toisaalta olemme avoimia uusille tavoille toimia työpaikoilla ja kannatamme tasa-arvoa kaikkien kesken. Onko se kovin huono asia, kun sitä tarkemmin miettii?

Itsekeskeisiä? No joo, olemme tietysti tottuneet siihen, että yksilöä kuunnellaan ja hänen tarpeistaan ollaan kiinnostuneita. Toisaalta se on myös arvotietoisuutta. En usko, että on huono, että tietää olevansa arvokas, osaava ja tietää mitä haluaa, kunhan se ei mene liian pitkälle vaan osaa asettua myös muiden saappaisiin. Teknologiariippuvaisuus on varmasti totta, mutta toisaalta olemme myös aika hakoja ratkaisemaan erilaisia ongelmia digimaailmassa eikä meillä mene sormi suuhun pahemmassakaan tilanteessa. Ratkaisu on luultavasti parin youtube-videon päässä!

Sanalle laiska ei ollut oikein perusteita. Mistä se voisi tulla? Oma ajatukseni on, että se pohjautuu haluumme tehdä töitä eri tavalla kuin aiemmin. Emme enää mene tiettyyn kellonaikaan työpaikalle ja tee siellä tiettyä hommaa vaan saatamme tehdä kolmea eri projektia samalla, kun käymme päiväsaikaan harrastamassa omia juttujamme. Saatamme lähteä puoleksi vuodeksi reissuun ja tehdä sieltä käsin etätöitä emmekä yhtä halukkaasti sitoudu olemaan paikallaan. Toteutamme itseämme eri keinoin ja luovuutemme saattaa näyttää ulospäin laiskuudelta vanhemmalle ikäpolvelle. ”Siellä se nyt vaan makaa perse homeessa Balilla, kun me muut raadetaan täällä räntäsateessa!”. Homman nimi on vain se, että sieltä Baliltakin voi tehdä töitä, kun pistää itsensä likoon ja luovuuden kukkimaan!

Keikkatalous on koko ajan suositumpaa ja yli kolmasosa USA:n työmarkkinoista muodostuu jo siitä. Yrittäjyyden suosio on kasvanut räjähdysmäisesti nuorten keskuudessa. Vuonna 1995 tehdyn tutkimuksen mukaan 2 % vastaajista haaveili perustavansa yrityksen seuraavan 5 vuoden aikana ja 18 % oli jokseenkin kiinnostunut yrittämisestä. Tänä päivänä tehdyssä tutkimuksessa 55 % nuorista haluaa kokeilla yrittämistä. Maailma ja varsinkin työmaailma ovat muuttuneet. Milleniaalien arvomaailma on erilainen. Esimerkki palkka on vasta 37. tärkein tekijä, kun he miettivät missä haluavat tehdä töitä. Ehkä he juuri siksi ovatkin potentiaalisia yrittäjiä ;)? No vitsit vitsinä.

Toisaalta koko ammattikenttä on murroksessa. 14 % työpaikoista tulee kokonaan katoamaan ja yli kolmasosaan kaikista työtehtävistä tulee muutoksia. Samaan aikaan suurin osa nuorista aikuisista ovat kokeneet työuupumusta työssään ja peräti 2–3% kaikista työntekijöistä kärsivät vakavasta työuupumuksesta. Nykymaailma todellakin haastaa jaksamista. Eeva Kolu on hyvin luetellut muutamia syitä tähän.

  • Nykyaika kuluttaa hermostoa. Meillä on aivan jatkuva hälytystila päällä. Meillä on kymmenen eri härpäkettä, jotka kertovat kaikki omaa asiaansa. Milloin älykello piippaa viestistä, puhelin käskee ottaa lisää askeleita, tietokone pyytää seisomaan, koska istuminen tappaa ja mitä näitä nyt on. Sympaattinen hermostomme on jatkuvasti virittyneenä eli kehomme toimii ns. hätätilassa. Tällaisessa tilanteessa et pysty optimaalisesti palautumaan ja suoriutumaaan.Mieti tilannetta, jossa olet kahvilla ystäväsi kanssa ja hän menee käymään vessassa. Sen sijaan, että katselisit ja havainnoisit ympäristöä, nappaat luultavasti puhelimen käteen ja uppoudut somen maailmaan. Aivot tarvitsevat pysähtymistä! Jos emme koskaan pysähdy, aivot eivät ole enää luovia ja se on omaa syytämme.

 

  • Riittämättömyys. Tekeminen ei lopu tekemällä. Aina voit tehdä jotain enemmän tai paremmin. Tai ainakin voit tutkia somesta, mitä muut tekevät ja ymmärrät, kuinka paljon sinä voisit tehdä enemmän ja mitä kaikki mahdollisuuksia on, joihin et vielä ole tarttunut. Tulee ns. ”mistä kaikesta jään paitsi-ahdistus”, kun olemme liiankin tietoisia toisten tekemisistä ja tähtihetkistä.

 

  • Positive vibes only. Ennen piti menestyä. Nyt pitää menestyä JA olla onnellinen JA seurata omia intohimoja JA näyttää hyvältä samalla, kun tekee edellä mainittuja. Ei ole helppoa. Sukupolvemme kuvittelee, että negatiivisia tunteita ei saisi olla.

  • Yksin pärjääminen. Yhteisöllisyys on katoava luonnonvara. Se on erikoista, kun miettii, että sukupolvemme päätavoitteena on pyrkiä kohti euforiaa ja maksimaalista onnellisuutta. Onnellisuustutkimusten mukaan onnellisuus ja hyvinvointi syntyvät vuorovaikutuksesta muihin ihmisiin. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Voisin sanoa jopa, että on vaarallista jäädä kotiin neljän seinän sisälle yksin. Käytä arjen pienet tilanteet hyödyksi, jos voit vain valita olla ihmisten kanssa. Älä mene pikakassalle vaan vaihda muutama sana kassatyöntekijän kanssa. Ole osana työyhteisöä edes toisinaan, vaikka tekisitkin pääsääntöisesti etätöitä. Älä piiloudu ruudun taakse.

 

  • Suorittaminen. Kaiken tekemisen täytyy olla tavoitteellista ja hyödyllistä. Voi kyllä, niin allekirjoitan tämän. Monet meistä eivät osaa tehdä ihan normaalejakaan asioita tekemättä niistä tavoitteellista. Me mittaamme unta, syömiämme kaloreita, kävelemiämme askeleita tai tekemiämme mindfulness-harjoitteita. Me saatamme vielä maksaa jollekin, että ammattilainen opettaisi meitä tekemään näitä.

 

Olemme aikamoista sitku-kansaa. Sitten kun olen valmistunut, niin teen sen. Sitten kun minulla on hyvä työpaikka, sitten kun olen naimisissa, sitten kun… niin olen onnellinen. Myönnän itse kuuluvani tähän porukkaan. Aina kuitenkin tulee uusi sitku. Kun saavutat ison tavoitteesi, niin olet kaksi päivää onnellinen ja sitten on monta uutta sitku-asiaa.

Euforista tilaa ei ole olemassakaan eikä sellaista tule tai kannata tavoitella. Elämään mahtuu kaikenlaiset värit ja tunteet eikä ne ole oikeita eikä vääriä. Luennolla sanottiin hyvä esimerkki! Ota maailman mukavin asento ja pysy siinä puoli tuntia. Sekin alkaa kyllä siinä ajassa tuntua epämukavalta. Keskity mieluummin tekemään matkasta hyvää ja sinun näköistäsi. Nauti matkasta ja matkan kaikista kivistä, risukoista ja tasaisista vaiheista. Huolehdi palautumisestasi ja muista, että sinulla ja minulla on koko ura aikaa, ei ole kiire! Tässä ei ole kyseessä sprintti vaan maratoni. Historian pisin sellainen, sillä en ole ollenkaan varma, että mikä se meidän eläkeikämme tulee oikeasti olemaan.

 

Ja hei, jos sinä olet esimiehenä milleniaalille, niin suosittelen lukemaan Atte ja Karoliina Mellasen kirjan. Siellä on hyviä ohjeita, miten heitä eli meitä tulisi johtaa. Hyvänä tiivistyksenä mieleeni jäi lause: “Kaikkia tulisi johtaa, kuten milleniaaleja, mutta milleniaaleja ei tulisi johtaa, kuten kaikkia muita”. Tällä varmasti tarkoitetaan sitä, että jokaiseen työympäristöön on varmasti vain hyväksi, jos sinne lisätään läsnäoloa, avointa keskustelua ja luottamusta esimiehen ja työntekijän välille. 

Kiitos, kun luit!

Rakkaudella,
Jaana