VMP. Siten kuvailisin ajatuksiani ja tunnelmiani kaksi kuukautta takaperin, kun huomasin kodissamme vesivahingon. Olin tekemässä siivouksia kuopuksemme ristiäisiin ja koska halusin siivota perusteellisesti, niin istuin makuuhuoneemme lattialla hinkkaamassa lattialistoja rätillä. Eihän sitä tiedä, jos joku vaikka sattuisi katsomaan miten kauhea pölykerros niiden päällä oli. Ei vaan, halusin siivota ensisijaisesti itseäni varten syvällisemmän siivouksen. Oikein ahdisti, kun niin pitkään olin siivonnut vain päällisin puolin tavarat paikoilleen ja vähä imuroinut keskilattioita, kun energiaa ei ollut riittänyt mihinkään sen enempään. Tämä on mieheni yleinen siivoustaktiikka, jota hän nimittää ”elintilasiivoukseksi”. Se on hänen taktiikkansa siivota eli imuri ei ylety mihinkään sellaiseen paikkaan, jota ei päivisin käytetä. Imurointi ja siivoaminen on siten huomattavasti tehokkaampaa, kun jättää esimerkiksi makkarit, kodinhoitohuoneen ja kylppärin siivoamatta. Tästä voidaankin sitten olla montaa mieltä, että miten toimiva tämä taktiikka on. Saatat lukea rivien välistä pientä sarkasmia.
Ristiäisten takia ajattelin, että nyt on hyvä syy kiillottaa koti nurkkia (ja listojen päällisiä) myöden puhtaaksi. Nautin ajatuksesta, että miten ihanaa juhlien jälkeen on köllähtää sohvalle, nauttia puhtaasta kodista ja syödä kakkujen jämiä suoraan lusikalla tarjoilulautaselta. Pesin ikkunat kaikilta pinnoilta, hinkkasin kaakeleita suihkusta, pyyhin seiniä, ovia ja listoja. Istuin lasten kanssa keittiön lattialla ja höyrypesin valkoista laattalattiaa, hinkkasin keittiön välitilan laattoja niin rivakasti, että sauma-aine alkoi irtoilla. Olin totisesti päättänyt hinkata joka nurkan. Olin kärsinyt kovista liitoskivuista ja väsymyksestä loppuraskauden ajan, joten senkin takia kotimme huusi putsausta!
Kaikki sujuikin mallikkaasti, kunnes saavutin meidän oman makkarin ja huomasin yhdellä seinällä listan hieman irronneen seinästä. Ajattelin, että siihen oli osunut jotain ja se olisi jotenkin mystisesti pompannut hieman irti. En tiedä, että mitä edes ajattelin, meteoriittiko taivaasta siihen olisi pudonnut vai mikä irrottaa naulatun listan seinästä? No, tiedä häntä. Kaivoin taskulampun, jotta voisin tutkia listan taakse tarkemmin selvittääkseni syyn. Ja sieltähän se paljastui, vesivahinko.
Olin tietenkin heti yhteydessä vakuutusyhtiöön, mutta kartoittaja ei onneksi ehtinyt tulla ennen viikonloppua käymään ja päätimme nauttia juhlista täysin rinnoin. Juuri nyt emme voineet tehdä asialle mitään, joten tietoisesti lykkäsimme vesivahingosta murehtimisen tulevaan. Juhlat onnistuivat ihanasti, keli oli mitä parhain ja saimme juhlittua lapsemme ristiäisiä rakkaiden perheenjäsenten ja ystävien seurassa. Oman elämänsä puutarhurin mieltä lämmitti, kun puutarha oli kauneimmillaan ja kärhöt loistivat kilpaa mekkoni kanssa!
KARTOITTAJAN KÄYNTI
Kartoittaja tuli käymään sovitusti ja vahingon laajuus alkoi paljastua. Vettä on vuotanut, hyvin hitaasti tippa kerrallaan, mutta pitkään. Tulossa olisi iso remontti, koska vauriot ylettyivät makuuhuoneeseemme, kodinhoitohuoneeseen ja hieman eteisaulan puolelle. Käytännössä asunnossa asuminen olisi mahdotonta, koska kodinhoitohuone osastoidaan kuivumaan ja sitä kautta kuljetaan myös kylpyhuoneeseen, jota ei pysty kuivattamisen ja osastoinnin takia käyttämään. Luvassa oli siis muutto väistöasumiseen 2kk vauvan ja 1,5v esikoisen kanssa.
En todellakaan ollut suunnitellut muuttamista tässä elämänvaiheessa mihinkään väliaikaiseen asuntoon. Arki oli juuri löytänyt uudet uomansa ja olin oppinut toimivia taktiikoita kahden lapsen kanssa toimimiseen, kun matto vedettiin jalkojen alta. Elettiin heinäkuun loppua, kun aloitin etsimään meille väliaikaista kotia. Mihin ihmeeseen voisimme muuttaa maksimissaan muutamaksi kuukaudeksi, kun monet vuokrasivat asuntoja vain vähintään vuodeksi? Mistä löytäisin meille tarpeeksi ison asunnon, johon mahtuisimme mukavasti? Ystävämme ratkaisi ongelmamme ja hänen kauttaan saimme vuokralle uuden kolmion, johon aloimme pakata tavaroitamme välittömästi. Olen kaikki minulle heti nyt-ihminen ja kun kerran pakko oli muuttaa, niin se hoidettiin käytännössä yhdessä päivässä melkein kokonaan omin voimin.
REMONTTI
Rakastan remontteja ja varsinkin niiden suunnittelua. Se mitä en rakasta, on remontointi silloin, kun siihen ei ole a) aikaa, b) energiaa, c) sopiva elämäntilanne ja d) varattuna rahaa. Rasti jokaiseen kohtaan. En huonompaa tilannetta muuttamiselle ja remontoinnille kovin äkkiä keksi. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi kesät ovat miehelläni aivan täystyöllistettyä aikaa, koska hänellä on ravintola-alan yritys, jonka päivittäisen lounasajan lisäksi aikaa menee kesäjuhlien ja tapahtumien cateringeihin. Loistava tilanne siis! Mies on töissä melkein 24/7, koko taloa koskeva remontti ja muutto – kahden pienen lapsen kanssa. Mahtavaa!
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Aikani pettymyksen karvaita kyyneliä nieleskeltyäni päätin, että käännän tämänkin paskan hyväksi. Nyt, jos koskaan, on loistava tilanne remontoida vielä vähän extraa samalla, kun ei kerran edes asuta kotona. Jos edellä mainituista kohdista kohta d) ei toimisi rasitteena, niin olisin varmasti päättänyt uusia koko huushollin. Onneksi mieheni seisoo vakaasti jalat maassa ja vetelee säännöllisesti minuakin maan pinnalle, kun ideani pulppuavat lentoon heliumpallon tavoin. Ehkä siinä onkin syy meidän pitkään suhteeseemme – tasapainotamme toisiamme! Mieheni rakastaa rutiineja, joita minä sopivasti järkytän pulppuilevalla persoonallisuudellani.
Olemme itseasiassa etsineet itsellemme uutta kotia jo kohta kaksi vuotta. Rakastan nykyistä kotiamme, sen sijaintia ja pihaamme, puhumattakaan ihanista naapureistamme. Haluaisimme vain kovasti hieman lisää neliöitä, joita paritaloon on vaikea taikoa. Mikään katsomamme talo ei kuitenkaan ole lyönyt vertoja kodillemme. Nyt maailman tilanteen takia projekti on laitettu jäihin, koska korot ovat koholla ja rakentaminenkin on kallista. Siksi ajatukseni on nyt päivittää kotiamme toimivammaksi niin, että saisimme sen jokaisesta 110 neliöstä kaiken irti. Haluaisin kauniin, toimivan kodin, jossa tavaroilla on paikkansa ja siten siisteys (ehkä) säilyisi paremmin. Ei muuta kuin suunnittelemaan! Alla kuvia tyhjästä kodistamme.
TOIMIVAN JA KAUNIIN KODIN SUUNNITELMIA
Muutamina päivinä ajelin kyyneleet silmissä kotoa väliaikaiseen asuntoomme, kun kävin tekemässä siellä puutarhahommia tai muita askareita. Tuntui niin epäreilulta, kun kaikki muut ympärillä jatkoivat elämäänsä, lasten nauru raikasi ja saunat lämpeni. Minä leikkasin polveen saakka ylettyvän nurmikon, katselin kuinka syyshortensiat kukkivat kauneimmillaan ja löin auton oven kiinni kiirehtiessäni kerrostaloasuntoomme. Puutarhan räjähtäminen on pieni asia varmasti jollekin, mutta itselleni koti ja piha näyttelevät isoa roolia hyvinvoinnissani. Tiedänhän minä, että elämässä on paljon isompiakin murheita, mutta siinä hetkessä tilanne tuntui kovin raskaalta. Koti on itselleni paikka, jossa sopii olla juuri sellainen, kun on. Se on paikka, jossa voi ladata akkuja, puuhailla tai olla puuhailematta – Juuri oman jaksamisen mukaan. Nyt se oli viety meiltä, onneksi toki vain hetkellisesti. Kummasti sitä arvostaa enemmän jotain, kun sen menettää, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olin vain niin kovasti odottanut kesää ja puutarhan laittamista. Kaksi aiempaa kesää oli mennyt ohitse pitkien lapsettomuushoitojen (voit lukea aiheesta lisää täältä toisesta blogistani) jälkeisen vaikean raskauden takia ja seuraavana kesänä haasteena oli esikoisen viihdytys, kun hän ei viihtynyt vaunuissa, mutta ei osannut vielä kävellä. Nyt, kun kuopuskin on jo vanhempi, niin olisi voinut olla mahdollisuuksia ottaa pieniä hetkiä omaa aikaa ja kaivella kukkapenkkiä, mutta kas vaan ei tänäkään kesänä ollut vielä sen aika. Olin myös haaveillut puuhailevamme pihalla yhdessä esikoisen kanssa, mutta lyhyeksi jäi tämä kesäkausi ja se söi naista kohtuuttoman paljon.
Asunnolle ajaessani sukelsin ajatuksiini ja visioihin remontista. Olen perinyt isältäni kyvyn visioida ja voin nähdä mielessäni lopputuloksen. Monena iltana suljin silmäni ja laitoin suunnitelmat pyörimään. Halusin tuoda kotiimme lisää lämpöä ja väriä. Halusin lisää puupintoja ja murrettuja sävyjä sekä kauniita, aikaa kestäviä ratkaisuja. Samaan aikaan halusin tuoda kotiimme ripauksen luksusta ja uusia vanhoja ratkaisuja niin, että ne toimivat paremmin nelihenkisen perheen tarpeita palvellen. Tähän liittyen suunnitelmissani on päivittää muun muassa vaatehuoneen säilytysjärjestelmät.
Visioita siis riittää! Enää tarvitsee myydä suunnitelmat, visiot ja ajatukset miehelleni. Kuten jo aiemmin sanoinkin, niin hän ei hypi yhtä innossaan laajentuneesta remontista, kuin mitä itse! Luvassa on muun muassa takan ja makuuhuoneiden maalausta, panelointia, uusia kiintokalusteita ja huonekaluja, vaatekaappien muokkaamista toimivimmiksi, suursiivousta ja vaikka mitä muuta kivaa! Samaan aikaan pitäisi tehdä syksyn pihahommat kuntoon, rakentaa naapurin kanssa yhteinen etupihoja rajaava kivinen istutusallas tuija-aitaa varten ja vaikka mitä muuta! Luvassa on verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta uskon vahvasti, että lopputulos on sen arvoinen! Kerron lisää remontista ja sen etenemisestä seuraavassa postauksessa! Alla kuvia visioistani ja suunnitelmistani! Jos haluat seurata rempan etenemistä, niin kannattaa ottaa seurantaan instatilini @jaanavaholuoto.
Syysterveisin,
Jaana
