Saksa ja Britannia ovat kieltäneet yli kahden hengen kokoontumiset, kaikki tapaamiset ja ylimääräiset liikkumiset ulkona on kielletty ja kaikki muut kuin välttämättömät kaupat on määrätty suljettavaksi. Tämä viikko on alkanut jännityksen täyteisissä tunnelmissa ja koko ajan saa olla hieman varpaillaan, että minkälaiseksi tilanne meillä täällä Suomen kamaralla etenee. Ihmisellä on monia erilaisia rooleja, jotka määrittävät sitä, miten tilanteeseen suhtautuu. Itse olen vaimo, tytär, sisko, lapsenlapsi, yrittäjä ja ystävä. Näin muutamia rooleja mainitakseni.
Kuuntelin tänä aamuna uutisia kupla kurkussa. Hieman ahdistaakin. Vaimona olen huolissani miehestäni, joka tapaa työssään monia ihmisiä joka päivä. Väkisinkin mietin, että kulkeutuuko virus häneen ja hänen mukanaan tietysti myös meille kotiin. Tyttärenä olen huolissani vanhemmistani enkä halua ehdoin tahdoin lähteä tapaamaan perheenjäseniä juuri nyt ja mahdollisesti viedä mennessäni virusta ympäriinsä. Virusta voi kantaa myös oireettomana, joten mistäs sitä tietää, että kenellä kaikilla se on. Mummin luo ei ole tällä hetkellä mitään asiaa, vaikka kuinka tekisi mieli mennä häntä tapaamaan ja piristämään. Ystävien ja siskonkin näkeminen pitäisi varmasti laittaa täysin minimiin.
Nämä perhe- ja ystävyyssuhteet ovat varmasti jokaiselle tietenkin prioriteetti ykkösenä mielessä. Silti yrittäjänä seuraan tietysti aktiivisesti tilanteen kehittymistä myös talouden näkökulmasta. Mitä yrityksille käy? Hallitus sanoo, että suomella ei ole vara menettää yhtäkään yritystä tämän koronakriisin takia. Silti monet yritykset ovat tai tulevat olemaan todella tiukassa paikassa taloudellisesti. Tilanne on todella hankala yrittäjän näkökulmasta. Esimerkiksi kauppakeskuksissa oleskelua on kehotettu käskyn omaisesti välttämään. Luin yhdestä Espoolaisesta yrittäjästä, jolla on kauppakeskuksessa liike. Sunnuntaina hänen ainoa kassatapahtuma oli 2,80e maksanut suklaatikkari. Siinä ei paljon naurata. Kiinteät kulut, kuten vuokra on maksettava, oli tilanne mikä hyvänsä. Työntekijöistä ei varmasti haluttaisi luopua, mutta mitä vaihtoehtoja yrittäjillä on? Monella yrittäjällä on koko oma henkilökohtainen omaisuus kiinni yrityksessään.
Suomen pitäisi kaikin mahdollisin tavoin pitää nämä yritykset pystyssä ja hengissä. Kun joskus hamassa tulevaisuudessa Koronapandemia on taakse jäänyttä elämää, tulemme olemaan toisen ison ongelman edessä, jos emme saa yrityksiä pysymään pystyssä. Sen lisäksi, että yrittäjät jäävät itse tyhjän päälle, niin niin käy myös monelle heillä töissä olevalle. Me tarvitsemme jokaisen pienen putiikin, kampaamon, kauneushoitolan, eläinlääkäriaseman, ravintolan, suoramarkkinoijan ja siivoojan myös tämän koronaepidemian jälkeen. Oli sitten kyseessä yksinyrittäjä tai iso työllistäjä. Kaikkia tarvitaan. Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. Vaikka Donald Trump on toisinaan mielestäni äkkipikainen ratkaisuissaan ja sanomisissaan, niin siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että koronaongelman ”hoitokeinot” eivät saa aiheuttaa suurempaa ongelmaa tulevaisuudelle kuin mitä itse alkuperäinen ongelma aiheuttaa. Nyt on tehtävä kaikki keinot siihen, että Suomi saa pidettyä yrityksensä pystyssä, työntekijöillä työpaikat, vanhukset suojassa virukselta ja hoitopaikat riittävinä. Se onkin eri kirjoitus ja viisaampien päätettävissä, että miten tämä kaikki onnistuu.
Mitä hyvää tämä viruspandemia on tuonut? Ei varsinaisesti varmasti mitään. Mutta se on pistänyt ihmisiä ajattelemaan. Ajattelemaan omaa elämää, arkea ja vapauksia. Moni valittaa, että miten tylsää voi kotona olla, kun ei saa tehdä mitään. Miten onnekkaita me täällä lintukodossa olemmekaan. Meidän vapaudenriistoamme on se, että joudumme kotona makaamaan sohvalla ja katsomaan netflixiä. Voi meitä raukkoja. En kirjoita tähän kaikkia maailman tilanteita, joissa on jatkuva hätä ja joissa ihmisten vapaus ei olekaan automaatio oli koronaa tai ei. Mutta yksi räikeä esimerkki tästä on esimerkiksi lapset, joita kaapataan sotimaan. Human Rights Watchin arvion mukaan lapsisotilaiden määrä maailmalla on noin 200 000-300 000. Tai tytöt, jotka pakotetaan lapsiavioliittoihin. Meidän tilanteemme täällä Suomessa on tietenkin täysin eri. Meidän vapaudenriistoa on se, että emme pääse harrastuksiin, emme voi mennä töihin, emme voi lähteä lappiin laskettelemaan tai Espanjan loma-asunnolle. Yksi asia, josta aion itse yrittää muistaa olla jatkossa kiitollinen tai ainakin kiitollisempi, on tavallinen arki.
Miten ihanaa on käydä ruokakaupassa pesemättä jatkuvasti käsiä. Miten ihanaa on pysähtyä toimittelemaan naapurin kanssa kassajonoon miettimättä, että kuinkahan pitkälle räkä lentää, jos toinen vaikka naurahtaa. Miten ihanaa on kutsua ystävät kylään ja halata, kun ei olla pitkään aikaan nähty. Miten ihanaa on aamulla repiä itsensä 5.20 sängystä ylös ja mennä aamutreeneihin! Miten ihanaa on mennä ulos syömään tuntematta syyllisyyttä.
Enpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että miten kivaa on tavallinen arki. Miten huoletonta on mennä rutiinien mukaan töihin tai opiskelemaan. Miten kiva on iltaisin olla väsynyt rankasta päivästä ja mennä nukkumaan ajoissa, että jaksaa herätä aamulla puurtamaan. Miten kivalta tuntuu perjantait, kun vapaa viikonloppu koittaa. Miten hyvä olo on aamuisin aamutreenien jälkeen, kun jaksoi sittenkin potkia itsensä ylös sängystä treenaamaan!
Arvostus arkea kohtaan on noussut ainakin allekirjoittaneella! Kaikissa minun rooleissani elämässä saan arkena tehdä monia sellaisia asioita, joista nautin suunnattomasti. Monet ovat olleet lastensa kotiopettajia erilaisella menestyksellä viimeisen viikon ajan. Voin varmasti todeta, että jokaisessa tällaisessa kodissa on herännyt täysin erilainen kunnioitus ja arvostus myös opettajien työtä kohtaan. Ehkä omat kullannuppumme eivät aina olekaan niin siivosti käyttäytyviä ja ahkeria opiskelijoita, kun olemme ajatelleet ja mahdollisesti opettajien vuosien saatossa laittamat wilma-viestit eivät olleetkaan täysin perusteettomia pienokaistemme huonosta käytöksestä. Toki on varmasti tilanteita ja perheitä, jossa kotiopetus sujuu täysin ongelmitta.
Itse yritän tasapainoilla tämän sekamelskan keskellä. Teen työni yrittäjänä niin hyvin kuin osaan. Olen kouluttanut tähän työhön yhdessä tiimini kanssa noin 600 jälleenmyyjää ympäri Suomen viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Nyt pyrin kaikin keinoin olemaan heidän tukenaan tässä jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa ja rakentamaan uusia työkaluja koko porukan käyttöön. Pyrin palvelemaan asiakkaani niin hyvin kuin pystyn ja olen kiitollinen jokaisesta heistä. Olen itse onnekkaassa asemassa verrattuna moniin muihin yrittäjiin. Minun alallani ei ole vuokria, ei työntekijöitä tai muita vastaavia kuluja. Siitä huolimatta tunnen jokaisen yrittäjän tuskan tässä tilanteessa. Yritän myös painaa sydämeeni tämän hetken ahdistuksineen päivineen ja muistaa sen, kun viimein arki koittaa ja arjen askareet ei huvittaisi tai ne ottavat aivoon. Ehkä silloin helpommin muistuu mieleen, että miten mahtavaa onkaan tehdä töitä 12h päivässä, kun niitä kerran on.
Mitä ajatuksia tämä tilanne on sinussa herättänyt? Oletko aivan sinut asian kanssa vai ahdistaako tilanne? Onko sinulle herännyt asioita, mistä olet erityisen kiitollinen tänään vai olenko yksin näiden ajatusteni kanssa?